IP/09/510 Bryssel 31. maaliskuuta 2009EU:n lintudirektiivi 30 vuottaEU:n ensimmäinen luonnonsuojelusäädös, lintudirektiivi, täyttää huhtikuun 2. päivänä 30 vuotta. Se on yksi eurooppalaisen ympäristöpolitiikan tärkeimmistä saavutuksista ja keskeinen väline EU:n strategiassa, jolla pyritään pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden häviäminen. Lintudirektiivin ja etenkin siihen perustuvista erityissuojelualueista muodostuvan verkoston ansiosta on pystytty pysäyttämään eräiden uhanalaisten eurooppalaisten lintukantojen pieneneminen ja saatu ne uudelleen lisääntymään. Euroopan unioni, jäsenvaltioiden hallitukset, luonnonsuojeluyhdistykset ja vapaaehtoiset aktivistit ovat huolehtineet siitä, että direktiiviä noudatetaan käytännössä. Sen ansiosta monien lintulajien, kuten kapustahaikaran (Platalea leucorodia), merikotkan (Haliaeetus albicilla) ja iberiankeisarikotkan (Aquila adalberti) tulevaisuus näyttää nyt paljon valoisammalta. Erityissuojelualueita on nykyään lähes 5 000, ja ne kattavat yli 10 prosenttia EU:n maa-alueesta. Erityissuojelualueet ovat osa Natura 2000 -luonnonsuojeluverkostoa. Lintudirektiivi on erinomainen esimerkki EU:n 27 jäsenvaltion vastuunjaosta ja yhteistyöstä. Ympäristökomissaari Stavros Dimasin mukaan ”lintudirektiivi on yksi EU:n ympäristöpolitiikan suurimmista menestystarinoista. Se osoittaa, että olemme sitoutuneet maapallon luonnon monimuotoisuuden suojelemiseen. Sen lisäksi, että kauniit linnut ovat mittaamattoman arvokas osa luonnonperintöämme, ne ovat myös merkki ympäristömme tilasta. Direktiivin tiukat vaatimukset ovat auttanut suuresti Euroopan luonnonvaraista linnustoa. Lintukantojen hyvinvoinnin takaaminen pitkällä aikavälillä edellyttää kuitenkin vielä suuria ponnisteluja. Lintudirektiivi on yhtä merkityksellinen tänään kuin 30 vuotta sitten, ja sillä on keskeinen asema biodiversiteettipolitiikkamme täytäntöönpanossa vielä monina vuosina.” Lintudirektiivi: menestystarina Lintudirektiivi on vielä kolmekymmentä vuotta hyväksymisensä jälkeenkin tärkein lintujen suojelua koskeva EU-säädös. Se on myös yksi EU:n onnistuneimmista ympäristönsuojelualoitteista. Science-lehdessä julkaistu tutkimus osoitti, että direktiivin merkitys eräiden uhanalaisten eurooppalaisten lintujen kadon pysäyttämisessä on ollut kiistaton. Muun muassa madeiranviistäjän (Pterodroma madeira), kiharapelikaanin (Pelecanus crispus) ja pikkumerimetson (Phalacrocorax pygmaeus) kannat ovat lähteneet nousuun ennen kaikkea erityissuojelualueiden ansiosta. Erityissuojelualueita on lähes 5 000, ja ne kattavat yli 10 prosenttia Euroopan maa-alueesta sekä huomattavan laajoja rannikkoalueita. Lintudirektiivi on erinomainen esimerkki kansainvälisen yhteistyön onnistumisesta. Kun se hyväksyttiin vuonna 1979, EU:ssa oli vasta yhdeksän jäsenvaltiota. Nykyisin yhteistyöhön osallistuvat kaikki laajentuneen EU:n 27 jäsenvaltiota, joissa kaikissa on erityissuojelualueita. Kaikkialla EU:ssa sovelletaan samoja lintujensuojelusäännöksiä. Komissio valvoo tiukasti niiden noudattamista ja haastaa tarvittaessa jäsenvaltion oikeuteen niiden rikkomisesta. Lintudirektiivissä tunnustetaan, että ihmisen toiminta, kuten metsästys, kalastus ja maanviljely, on tärkeää luonnonsuojelun rinnalla. Suuri osa Natura 2000 -verkostoon kuuluvasta alueesta säilyy todennäköisesti jatkossakin yksityisomistuksessa. Tärkeintä on varmistaa, että maankäyttö on kestävää sekä ekologisesti että taloudellisesti. Tulevat haasteet Vaikka edistystä on tapahtunut, EU:n rikkaaseen linnustoon, johon kuuluu yli 500 luonnonvaraista lintulajia, kohdistuu edelleen suuria paineita. Uusimpien tieteellisten tutkimusten mukaan 43 prosenttia Euroopan lintulajeista on uhanalaisia tai niiden kannat pienenevät nopeasti. Tämä on suuri haaste Natura 2000 -verkoston ja myös sen meriosuuden täydentämistä ajatellen. Myös tavallisia lintulajeja, jotka ovat riippuvaisia maaseutuelinympäristöstä, pitäisi suojella paremmin. Maatalouspolitiikan muutokset ovat johtaneet peltolintujen huolestuttavaan vähenemiseen: ne ovat vähentyneet noin puolella vuodesta 1980. Vaikka kannat ovat nykyisin vakiintumassa, lintujensuojeluvaatimukset pitäisi sisällyttää selvemmin osaksi maatalous- ja muuta politiikkaa, jotta pikkutrapin (Tetrax tetrax) ja ruisrääkän (Crex crex) kaltaisten tärkeiden lajien kannat saataisiin palautettua ennalleen. Biodiversiteettiin kohdistuvat laajemmat paineet, kuten ilmastonmuutos, näkyvät luonnonvaraisten lintukantojen voinnissa. Eräiden lintukantojen levinneisyysalueen siirtymisestä on jo saatu todisteita. Tulevaisuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää turvata riittävän laaja luonnontilainen ympäristö ja mukauttaa lintujensuojelutoiminta muuttuvan ilmaston vaatimuksiin. Lintudirektiivi auttaa myös EU:n tekemien muuttolintuja koskevien kansainvälisten sitoumusten noudattamisessa. Monet lintulajit viettävät osan elämästään Euroopan ulkopuolella. Lintujen lentoreittien varrella sijaitsevien muiden maiden kanssa onkin tehtävä yhteistyötä, jotta lintukantoja voidaan suojella riittävällä tavalla. Taustaa Lintudirektiivi säädettiin, koska oltiin huolissaan Euroopan luonnonvaraisten lintukantojen pienenemisestä saasteiden, lintujen elinympäristöjen katoamisen ja ympäristöä vahingoittavien toimintojen seurauksena. Samalla tunnustettiin, että luonnonvaraiset linnut, joista monet ovat muuttolintuja, ovat jäsenvaltioiden yhteistä luonnonperintöä ja että niiden tehokas suojelu edellyttää kansainvälistä yhteistyötä. Lisätietoja: http://ec.europa.eu/environment/nature/legislation/birdsdirective/index_en.htm